Urheilijan polku

28.1.2022

Ensi askeleet uralla, onko taivas vain rajana?

Kansaamme voidaan pitää ainutlaatuisena maailmassa, nimittäin myötäelämme penkkiurheilijoina, taustavoimina, vanhempina tunteella omalle suosikki lajillemme ja suuresti. Citius, altius, fortius 2 vuoden välein, oli siis kyseessä talvi/kesä tapahtuma, nostaa toiveet siihen kovimpaan, mitä media hehkuttaa, kultaa ja porilaisten marssi. Paljon on kuitenkin Päijänteestä vaihtunut vettä Itämereen, ennen kuin tällainen on edes mahdollista. Tekijöitä mahdolliseen lienee määrä, jota on jopa mahdotonta laskea tarkkaan.

Olympiakomitea sekä Kilpa- ja huippu-urheilun kehittämiskeskus ovat yhteistyössä vuosina 2013–2014 tutkineet aihetta ja tutkimuksen pohjalta laatineet kattavan raportin, jossa pureudutaan 13–19-vuotiaiden nousuun sinne tavoittelemaan absoluuttista huippua omassa lajissaan. Tapahtuuko 3xK:n
(Kannusta, kuljeta, kustanna) ohjenuora ennen edellä mainittuja ikävuosia ja kilpaileminen on vain se yksi osa harrastamista? Ovatko vanhempien haaveet kullasta ja glooriasta unelmiin sidottuja epätotuuksia? Vanhempien rooli mahdollistajina ja innostajina on vähintäänkin ”tapetilla” näitä seikkoja tarkastellessa.

Tutkimus nimeää alkuaskeleet lapsuusvaiheeksi. Liikunnan ja urheilun tulisi olla mahdollisimman monipuolista, sisältäen niitä pihoilla ja kentillä pelattavia höntsäpelejä, mutta myös ohjattua ja valmennettua lajiosaamista monipuolisesti. Resurssejahan tuo vaatii, voidaan puhua rahan osalta loputtomasta kaivosta. Ajatus lapsiemme ala-aste ikäkausiin sijoittuvasta hyvinvoinnista tulisi olla keihäänkärki perheiden ilmoitustaululla, koska sille ei voida lähtökohtaisesti asettaa rajaa. Tämä ohjaa yksilöitä seuraavaan vaiheeseen.

Nuoruus- ja valintavaihe

Kyseistä osiota ohjaa laji vallinnan tapahtuminen, onko se paras kaveri siinä mukana? Vai onko tunnistettu se lahjakkuus ja kenties jonkun taustavoiman mukaan tulo, jonka johdolla aletaan uraa rakentaa toden teolla? On hyvä ottaa jopa ravistelevia mielipiteitä mukaan keskusteluun, nämä siis keskusteluja, joita mediaan on tullut ennen osittaisia toteutumia. Monelle urheilua seuraavalle henkilölle Raimo Summanen (Lätkäjätkä) aiheuttaa tuntemuksia niin positiivisten yksityiskohtien, kuin sitten ”läikkyy ja rajusti” johdosta. Summasen kunniaksi on kuitenkin
nostettava hänen suorapuheisuutensa ja halu tuoda epäkohtia esiin. Mieshän antoi palaa vuosina 2007–2008 koululiikunnan ja yleensä kansaamme kohtaavan liikkumattomuuden maksavan maltaita tulevaisuudessa. Radikaaleimpana ehdotuksena oli koululiikunnan siirtäminen koulupäivien jälkeen tapahtuvina ohjattuina toimina, jossa ammattiohjaajat hoitavat toiminnan koordinointia. Asiahan on näin ja se näkyy myös monella muulla mittarilla tarkastellessa vuosien jälkeen. Väitän sen näkyvän harrastajien määrän laskuna, toki meillä maassamme ikäluokkien pienentyminen on toinen suuresti huomioitava seikka.

13-vuoden iästä eteenpäin toimintaa alkaa ohjaamaan tietty yksi laji ja siihen oheistoimintojen rakentamien. Ylä-asteelle siirtyminen tuo opiskeluun uusia mausteita, yksilöiden lahjakkuudet nousevat entistä selkeämmin esiin. Samalla alueellisuus korostuu katsottaessa, mistä ikäluokkien tai oikeastaan moottoripyöräurheilun saralla luokkien lahjakkuudet tulevat. Seuroista löytyy tieto taitoa, mutta sen jakaminen herättää tunteita. Ja omat ystävät, kaverit, paine kokeilla hiukan rajan yli meneviä asioita kuuluu asiaan, ehkä jäädä kiinnikkin pahan teosta. Oman näkemykseni mukaan nuo lapsuus vuodet ovat merkittävässä roolissa, kun polkua rakennetaan joko huippu-urheilun tarpeiden mukaisesti tai, harrastaminen noustessa keskiöön. ”Hei, mulla on hyvä harrastus!” voi 8-luokkaa käyvä nuori todeta ajaessaan MX 125 luokassa. Sijoitukset voivat olla erässä 7–15 ja siitä tulee kuitenkin halua tehdä uraa ilman suurempia paineita. Urheilijan kehitys voi pompahtaa hetkessä sieltä sijalta 7, top 3:een.

Ajoharjoittelu ja sen vaateet

Moottoripyöräähän oppii ajamaan vaan ajamalla. Ajoharjoittelussa on vuosien saatossa nähty vauhdin kehittymisen osalta yhtenä suurimpana tekijänä ”Aja harjoituksissa nopeampia kuljettajia vastaan”, näin muuan maailmanmestari on menestysreseptiään avannut. Mitä muuta? Onko kotimaa jätettävä unelman vuoksi taakseen, jotta ajopuoleen saadaan monipuolisuutta? Sama maailmanmestari toteaa ”Ehdottomasti!” Motocross sijoittuu Espanja-Portugali akselille, myöhemmin keväällä Belgia-Hollanti. RR on sijoittunut Espanjaan, endurossa Espanja, Portugali ja Italia antaa mahdollisuuksia laadukkaaseen arkeen harjoitella erilaisilla alustoilla.

Haasteita asettaa Nuoruus-valintavaiheen osalta nuoren saama tuki ulkomailla omilta vanhemmilta. Palkkatyössä olevilla vanhemmilla on rajalliset loma-ajat reissata mukana, vaikka halua olisi. Jos otat omaa lomaa ollaksesi mukana hoitamassa huollon osaa reissussa, ei tuloa synny, ellei Etätyö-mahdollisuutta ole työkalupakissa. Yrittäjillä mahdollisuuksia on sitten hiukan laajempi kuvio rakentaa nuoren harjoittelu kuvioita kotimaan ulkopuolella olemalla mukana.
On hyvä seikka käydä mittaamassa ulkomailla kansallisissa kilpailuissa omaa tasoaan. Siellä on varmasti kirittäviä kuljettajia, jossa omaa vauhtiaan sekä kestävyyttä voi verrata. Ja sen budjetin osalta panostukset ovat samaa luokkaa harjoittelun keskittyessä ulkomaille verrattuna kotimaassa vastaavaan.

Huippu-urheilija vai harrastaja

Maailmanmestaruussarja vai oman seuran harjoitusajot? Otanta on laaja katsoessa lajikirjomme toimintoja kuljettajien kesken. Viisaammat tahot tuovat näkemyksiään, ”Näin meillä tehdään mestareita!” Uhotaan suhteellisen kovaan ääneen. Aaltoliike kuljettaja määrissä nuorten kuljettajien ajamissa sarjoissa näyttelee tietyllä ajanjaksolla menestystä aikuisten tasolla. Oikeastaan tylsää on mainita, että kaikista ei tule huippuja. Huipulle nousu voi silti tapahtua suhteellisen iäkkäässä vaiheessa urheilijoiden keski-iän suhteen, hyvänä esimerkkinä Lasse Kurvinen.
On hienoa saada kuitenkin harrastaa ja asettaa siinäkin itselleen tavoitteita. Jopa iltalenkki saattaa olla laskennallinen oheisharjoitus vaikkapa Päijänneajoa varten. Ja ne tunteet siitä huippuonnistumisesta pahimpaan pettymykseen eletään aivan samalla tavalla. Elämys, jonka arvoa voi lastenlapsilleen joskus muistella keinutuolissa.
Lopuksi on hyvä mainita se lause pätemään molempia tahoja. ”Jatkuva kehittyminen on avain parempaan huomiseen.”

Teksti: Kai Leinonen
Kuvat: Petri Niemelä

Sivuston tarjoaa CrossiBlogi Racing Oy