Mistä kaikki sai alkunsa
Keski-Pohjanmaalla sijaitsevasta Perhon kunnasta on moottoriurheilu journalismi saanut joukkoonsa osaajan, Juuso Taipaleen. Juuson tarina on kerassaan ainutlaatuinen tähän tilanteeseen johtaneena ja on sisältänyt käänteitä, niin odotettuja, kuin myös odottamattomia.
” 1990-luku ja 2000-luvun alku olivat moottoriurheilulle median toimesta kulta-aikaa. Itseni kohdalla olin armoton Formula fani Häkkisen Mikan ja jonkin verran Salon Mikan suorituksia seuraavana pikkupoikana. Olin alkanut opiskella ala-asteella Saksan kieltä, koska olin myös armoton Michael Schumacher fani. Asian oli myös huomannut freelance toimittajana toiminut sukulaistätini. Tästä lähti idea kovasta fanista juttuna, joka opiskelee kieltä tämän asian takia. Hommahan eteni siten, että juttu myytiin Helsingin Sanomiin. Julkaisusta meni muutamia viikkoja, kun puhelin soi yllättävän henkilön olleessa soittajana. Matti Kyllönen oli huomannut kyseisen jutun ja totesi sen olevan myös Ruutulippu ohjelmaan sopivaa materiaalia. Näin sitten juttu sovittiin Kyllösen kanssa ja se tuli ulos ohjelmassa alkuvuodesta 2003. Tuohon asti olin pitänyt itsestään selvyytenä jatkaa perheemme maatilaa, mutta juttujen myötä heräsi ajatus toimittajan ja eritoten moottoriurheiluun erikoistuvan toimittajan työstä, joka ei ole kuitenkaan ajanut, saatikka kilpaillut moottoriurheilun lajikirjon parissa. Kirjoittaminen vain kiinnosti ja innostusta siihen auttoi myös hyvä äidinkielen osaaminen koulussa. Tämä lapsuuden unelma vei koko kouluajan minua eteenpäin ja elän oikeastaan unelma-ammatissa tällä hetkellä, eli saan tehdä moottoriurheiluun liittyviä juttuja Suomen yhdessä johtavista medioista, Iltalehden urheilutoimituksessa.”
Hyvän tiedottajan ABC
” Hyvän tiedottajan tulee tiedostaa tämän päivän haaste, eli olemme siirtyneet vähitellen pois tulosurheilusta ja urheilijoiden tarinat kiinnostavat lukijoita enemmän. Voin todeta tarinan olevan se tärkein tapa avata ovia suurien medioiden kiinnostukseen tehdä juttuja urheilijoista ja heidän arjestaan. Tämä korostuu silloin varsinkin, kun ei tule menestystä. Koukkua on haettava kiinnostavaan juttukulmaan ja on vain kertoja, joissa hyvästä yrityksestä huolimatta jutusta ei saada sitä mielenkiintoista tarinaa ja silloin se paras palaute Pihtiputaalla asuvalta, vanhalta rouvalta jää saamatta. Toisena suurena kohtana haluan nostaa jatkuvan esillä olon. Varsinkin ulkomailla kilpailevilla, tässä tapauksessa kuljettajilla, tämä tulisi olla taustavoimien tiedossa. Olennaista on myös tarkastella tätä uran alkuvaiheista saakka, koska menestyksen tullessa se media taho on etusijalla, joka on pystynyt seuraamaan urheilijaa ja hänen urapolkuaan pidemmällä ajanjaksolla, kuin muut mediat.
Kolmas tärkeä seikka on tiedotteeseen liitettävä kuva. Pieni vaiva ja pieni kustannus käyttää ammattilaista, mutta asia kannattaa hoitaa ennen kauden alkua kuntoon. Vaakakuva on juttukuvien Kuningas. Juttu saa aivan uudenlaisen kiinnostavuuden, kun ammattilainen on käynyt ottamassa ajokuvia ja kasvokuvia kuljettajista. Kuvituskuviakin käytetään, mutta se on vihoviimeinen vaihtoehto ja välttämättä ei anna tiedotteen tekijän ammattitaidosta kovin hohdokasta näkymää. Lisäksi yhdyssanojen virheet ja isojen kirjaimien käytön puuttuminen luovat kokonaiskuvaa, jossa laiminlyönnit vaikeuttavat tiedotteen julkaisua mediassa. On hyvä muistaa, että jokaista tiedotetta ei julkaista, mutta siitä ei kannata lannistua, vaan lähettää edelleen kyseisiin paikkoihin tiedotteet, koska sadannen lähetys kerran jälkeen se sadasensimmäinen saatetaankin julkaista.”
Moottoriurheilun muutos on väistämätön
”Fossiilisten polttoaineiden poisjäänti moottoriurheilussa on tuhannen taalan kysymys. Itse näen tilanteen muuttuvan lähinnä mediatilan vähentymisenä, jos asiaa tarkastellaan 1980-2000 luvun aikajaksoon, jolloin otsikoita oli suuressa mittakaavassa valtavasti kaikenlaisissa julkaisuissa. Se kolikon toinen puoli on kuitenkin mahdollisuus ja yhteiskunnassa tapahtuvan muutoksen hyväksyminen. Moottoriurheilu ei tule häviämään mihinkään ja uudet sukupolvet vain fanittavat erilaista lajikirjoa. Pienillä teolla lajikirjosta tulisi tehdä mahdollisimman hyväksyttävää. Tulevaisuudessa äänen-tai pakokaasun puute on tottumus kysymys. Ja vuosien kulttua kukaan ei edes kaipaa näitä, vaikka se tällä hetkellä tuntuukin kaukaiselta ajatukselta. Ja korostan tämän olevan se mahdollisuus tuoda moottoriurheilua paikkoihin missä suurempi yleisö pääsee sitä näkemään ja ajan kanssa muodostamaan käsitystä hyväksytymmästä urheilumuodosta. Onko se sähkö, vety vai joku takavasemmalta tuleva muoto, joka on sitten se uusi normi, sitä on vaikea tässä vaiheessa ennustaa.”
Ota yhteyttä matalalla kynnyksellä
” Me toimittajatkin olemme ihmisiä. Ne luulot meistä vaikeisti tavoitettavina persoonina ovat menneisyyteen liittyviä juttuja. Kun nähdään urheilijasta, tässä tapauksessa kuljettajasta, että hänessä on lahjakkuutta ja potentiaalia nousta menestyjäksi, ota yhteyttä matalalla kynnyksellä toimituksiin päin. Sähköposti osoiteet löytyvät yleensä juttujen yhteydestä ja jos sitä koukkua ei sillä ensimmäisellä yhteydenotolla ole tarjota, sitä ainakin minun kanssani voidaan alkaa yhdessä työstämään. Se mielenkiintoinen tarina on kaiken keskiössä. Meille on tärkeää kertoa niitä tarinan tapahtumia, koska toimittajien aikakin on rajallinen, emmekä me kaikkea vaan tiedetä. Paljon on myös kuvitelmaa itsestään selvistä jutuista siellä lajin sisällä, mutta meille ne ehdoitukset puuttuvat. Aktiivisuudella tulee muistuttaa mediaa itsestään, sähköpostia meidän suuntaan.”